Tim Hoof
Hei! Olen Tim Hoof. Voit kutsua minua millä nimellä tahansa, Tim, Timi, Til, T, Ti yms. Minulle kelpaa kaikki! Olen Roadracessa alusta asti toiminut valmentaja. Minulla on pitkä ratsastuskokemus niin este- kuin koulupuolellakin. Ensimmäinen hevoseni, jos ei lasketa aivan ensimmäistä poniani mukaan, oli trakhener ruuna Wivaldi, eli Wallu. Wallun kanssa kilpailin aktiivisesti ulkomailla ja kotimaassa esteratsastuksessa. Ruunan jäädessä lopulta eläkkeelle sain orin, Casperin. Casperin kanssa kilpailin jonkun verran esteillä mutta koulupuolella enemmän kuin Wallulla. Tutustuin Roadracen omistajaan, Newa Stormbrookiin, ollessani 21-vuotias. Iältäni siis olen tällä hetkellä 30-vuotias. Tapasimme ensimmäistä kertaa kisoissa, Amerikassa. Jos en vielä maininnut, olen siis Newan aviomies.
Katseemme kohtasivat heti, ja siitä se sitten alkoikin. Emme puutu nyt niin niihin yksityiskohtiin...
Kun Newa sitten perusti Roadracen sain heti paikan valmentajana. Olinhan kauan opiskelemassa valmentajaksi, kiertänyt maailmaa mm. Hollannissa, Saksassa ja jopa Italiassa. Italiassa en ehkä niin hyvin menestynyt, mutta varsinkin Hollannissa meni hyvin ja sain tallilla, jossa valmensin, kunniamainintaa hyvästä opetustyylistä.
Ratsastajana olen rento, mutta päättäväinen pohdin aina etukäteen mitä teen hevosen kanssa. Ratsastan aina määrätietoisesti itseni ja ennen kaikkea hevosen ehdoin. Sama käytäntö on myös valmennuksillani. Olen hypännyt ratana 160 cm, koulua mennyt aina Grand prixin alkeisiin asti. Tallilla minulla on kesällä päälläni usein t-paita tai kevyt takki. Joskus myös kauluspaita. Tiukat ratsastushousut, hoitaessa tallikengät mutta ratsastaessa laadukkaat nahkaratsastussaappaat. Talvella ylläni on useimmiten toppatakki, ratsastushousut, pipo ja tietenkin käsineet. Ulkonäöllisesti mielestäni miehekäs ja normaalin miehen näköinen. Ei siis mitään kummallista! Kavereiltani kysyessäni kolme minua kuvaavaa luonnepiirrettä ovat hauska, päättäväinen ja uhkarohkea. Listan viimeinen ei mielestäni kuvaa minua paljon, mutta jotkut ystäväni jotka eivät hevosia harrasta, kauhistelevat esteiden kokoa joita olen hypännyt. Ystävällinen ja hauska toki olen.
Valmennuksillani teillä tulee aina olemaan hauskaa, en koskaan menetä hermojani enkä suutu. Saatan korottaa ääntäni, aina silloin tällöin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin vihainen. Tervetuloa valmennuksilleni, pitämään hauskaa, mutta ennen kaikkea oppimaan!
Katseemme kohtasivat heti, ja siitä se sitten alkoikin. Emme puutu nyt niin niihin yksityiskohtiin...
Kun Newa sitten perusti Roadracen sain heti paikan valmentajana. Olinhan kauan opiskelemassa valmentajaksi, kiertänyt maailmaa mm. Hollannissa, Saksassa ja jopa Italiassa. Italiassa en ehkä niin hyvin menestynyt, mutta varsinkin Hollannissa meni hyvin ja sain tallilla, jossa valmensin, kunniamainintaa hyvästä opetustyylistä.
Ratsastajana olen rento, mutta päättäväinen pohdin aina etukäteen mitä teen hevosen kanssa. Ratsastan aina määrätietoisesti itseni ja ennen kaikkea hevosen ehdoin. Sama käytäntö on myös valmennuksillani. Olen hypännyt ratana 160 cm, koulua mennyt aina Grand prixin alkeisiin asti. Tallilla minulla on kesällä päälläni usein t-paita tai kevyt takki. Joskus myös kauluspaita. Tiukat ratsastushousut, hoitaessa tallikengät mutta ratsastaessa laadukkaat nahkaratsastussaappaat. Talvella ylläni on useimmiten toppatakki, ratsastushousut, pipo ja tietenkin käsineet. Ulkonäöllisesti mielestäni miehekäs ja normaalin miehen näköinen. Ei siis mitään kummallista! Kavereiltani kysyessäni kolme minua kuvaavaa luonnepiirrettä ovat hauska, päättäväinen ja uhkarohkea. Listan viimeinen ei mielestäni kuvaa minua paljon, mutta jotkut ystäväni jotka eivät hevosia harrasta, kauhistelevat esteiden kokoa joita olen hypännyt. Ystävällinen ja hauska toki olen.
Valmennuksillani teillä tulee aina olemaan hauskaa, en koskaan menetä hermojani enkä suutu. Saatan korottaa ääntäni, aina silloin tällöin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisin vihainen. Tervetuloa valmennuksilleni, pitämään hauskaa, mutta ennen kaikkea oppimaan!